Sinun kanssasi kaikki on toisin

Sinun kanssasi kaikki on toisin. Tuo lause luki eräässä kortissa, jonka lähetin sinulle Irlantiin. Kai minun nyt pitäisi sanoa, että kaikki oli toisin. En kuitenkaan osaa käyttää ainakaan vielä mennyttä aikamuotoa, enkä tiedä osaanko koskaan. Jotenkin vain haluan uskoa siihen, että olet yhä lähelläni. Huolehdit minusta, laitat minut syömään ja yrität pakottaa minua tekemään normaaleja asioita, käymään koulussa jne. Olet kokoajan läsnä, vaikken sinua näekään. Ainakin mielikuvissani, jos ei muuten. Näin ajattelemalla pysyn edes jotenkin järjissäni.

Hoen myös itselleni, että jonakin päivänä me tapaamme. Toisinaan kun ajattelen näin, minut valtaa kauhu. Entä jos itse elänkin "normaalin elämän" ja pääsen luoksesi vasta monen kymmenen vuoden jälkeen. Miten malttaisin odottaa siihen asti! Ikävä on niin kova, että olisin valmis tekemään ihan mitä vain saadakseni sinut luokseni edes pieneksi hetkeksi. En tiedä miten jaksaisin odottaa. Silti vain yhden ainoan kerran olen miettinyt tosissani entä jos -vaihtoehtoa. Jokin voima sisälläni auttaa minua vain puskemaan eteenpäin tässä sumussa, hetki kerrallaan. Uskon, että tämä voima on sinun tahtosi. Tiedän, olen ehdottoman varma siitä, että sinä haluaisit meidän kaikkien jatkavan elämäämme ja olevan murehtimatta. Ethän sinä täälläkään ollessasi juuri murehtinut mistään. Miksi siis haluaisit, että me kaikki täällä murehtisimme nyt? Et haluaisi. Olen varma, että haluaisit minun vielä jonakin päivänä toteuttavan kaikki ne yhteiset haaveemme ja unelmamme. Haluaisit, että edes minä saisin sen omakotitalon, lapset ja auton, Saabin. Voi miten paljon olimmekaan ehtineet suunnitella ja unelmoida asioita tulevaisuuden varalle. Tällä hetkellä en voi missään nimessä kuvitellakaan, että jonakin päivänä nuo unelmamme toteutuisivat minun kohdallani. Vaikka olinkin vuosikaupalla haaveillut tuosta kaikesta itsekin, silti ne olivat meidän yhteisiä unelmiamme. Sinä teit niistä vihdoin minulle mahdollisia. Yhdessä teimme niistä unelmia, jotka tuntuivat realistisilta saavuttaa. Aika näyttää miten minulle vielä käy, mutta epäilen vahvasti, että tulet vielä ohjaamaan minua kohti noita toiveita jonakin päivänä. Vielä pitkään saat kuitenkin ohjata minua edes selviämään jokaisesta tulevasta päivästä, tunnista ja minuutista. Pieni äänesi pääni sisällä käskee minun jatkuvasti selvitä seuraavaan hetkeen. Kuin robotin omaisesti yritän syödä, tehdä jotakin ja nukkua. Toimin näin, koska en halua luovuttaa sinun takiasi. Haluan vielä joskus näyttää sinulle, että selviän tästä kaikesta. Olen oppinut ja saanut sinulta rohkeutta, vaikka nyt olo onkin hyvin heikko.

Miten paljon kaikkea ehdinkään oppia sinulta lyhyessä ajassa. En ole ikinä tavannut ketään niin positiivista ihmistä kuin sinä. Et koskaan lakannut hymyilemästä. Ehkä juuri hymyäsi minulla on kaikista suurin ikävä. Autoit aina kaikkia, vaikket aina olisi halunnutkaan. Silti olit heti paikalla, jos joku tarvitsi jotakin. Vaikka välillä sait hullujakin päähänpistoja, otit elämän aina vakavasti. Halusit selvästi elää hyvää elämää, täysillä. Ja niin totisesti teit. Ehkä tiesit, että elämäsi täällä on lyhyt ja siksi nautit siitä, mitä sinulle annettiin. Elämäntavastasi, positiivisuudestasi ja asenteistasi meillä kaikilla olisi paljon opittavaa. Olen todella harmissani siitä, että omat sukulaiseni ja ystäväni eivät ehtineet tutustua sinuun niin hyvin, että olisivat nähneet sen saman, jonka minä onneksi ehdin nähdä. Eräs ystäväni sanoi minulle, että ehkä minun tulisi yrittää päästä tästä surusta paremmin yli, ajatella välillä jotain muutakin. Hän sanoi, että ehkä minulle jäi vain suhteemme "alkuhuuma" päälle ja kaikki on ollut minulle vain alun ruusuista vaihetta. En luokkaantunut tästäkään väitteestä, sillä tiedän, että ulkopuolisen silmiin kaikki saattaakin vaikuttaa juuri siltä. Itse kuitenkin tiedän, että näin ei ole. Sinä vain olit minulle se oikea, elämäni rakkaus. Kaikki oli vain niin selvää alusta alkaen. Olit erityinen ihminen, sekä minulle että muille. Meillä molemmilla oli niin hyvä olla, ettei sitä voi sanoilla kuvata. Sinun kanssasi sain kokea sellaisen onnen, jota en ikinä olisi uskonut saavani kokea. Sinun kanssasi kaikki on toisin.


Omenankukka kukkii nopeasti
ja varisee vähästäkin,
ei kestä tuulta, ei kovaa kättä.
Omenankukka ei olisi
kaunis ja kaivattu
jos se kukkisi pitkään
eikä piittaisi mistään mitään.
Omenankukan kaltaiset ihmiset
ovat parhaita ihmisiä,
ja ne tuuli vie ensin mennessään.

- Tommy Tabermann -